MENNAC sıf. (ar. mennâc). Esk. Çok bahşiş veren, ihsanda bulunan. Kaynak: Büyük Larousse
MENNAC sıf. (ar. mennâc). Esk. Çok bahşiş veren, ihsanda bulunan.
Kaynak: Büyük Larousse
MENNAC sıf. (ar. mennâc). Esk. Çok bahşiş veren, ihsanda bulunan. Kaynak: Büyük Larousse
YORUMLAR